Ydinvoimayhtiöt eivät ole vastuussa oman toimintansa riskeistä. Eduskunnan vuonna 2005 yksimielisesti säätämää ydinvastuulakia ei ole vieläkään saatu voimaan. Vuodelta 1972 olevan nykyisen säädöksen mukainen vastuun yläraja on ainoastaan 196 miljoonaa euroa. Myöskään uuden lain korvausvastuu, 700 miljoonaa euroa, ei millään riitä kattamaan ydinonnettomuudesta aiheutuvia kustannuksia, jotka voivat olla mittaamattoman suuria niin Suomessa kuin naapurimaissammekin. Ydinvoimasta koituu huomattavia riskejä ja ympäristöhaittoja sähköntuotannon lisäksi koko tuotantoketjulle aina uraaninlouhinnasta alkaen. Ydinjätteen sijoitusta ei ole ratkaistu eikä ydinvoimaloiden tulevasta purkamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja ympäristöongelmiin ole riittävästi varauduttu. Ydinvastuulain korvausvastuu ei alkuunkaan riitä kaikkien näiden ongelmien ratkaisuksi. Ydinvoima voi aiheuttaa korvausvaatimuksia vielä kymmenien vuosien kuluttua mahdollisesta onnettomuudesta. Kaikkia näitä kustannuksia ei mikään vakuutus voi kattaa. Eduskunnan vuonna 2005 hyväksymässä ydinvastuulaissa lähdetään siitä, että yhtiön korvausvastuu ydinvahingon sattuessa on periaatteessa rajoittamaton Suomessa syntyneistä ydinvahingoista, mutta Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen vakuuttamisvelvollisuus on rajattu 700 miljoonaan euroon (ydinvastuulain 18 §). Tuon summan ylittävästä osuudesta 1 500 miljoonaan euroon saakka vastaavat yhtiö ja valtio yhdessä (ydinvastuulain 32 §). Tällä hetkellä täyden vastuun puuttuminen merkitsee huomattavaa piilotukea valtiolta energiayhtiöille, minkä vuoksi ydinsähkön hinta on keinotekoisen alhainen. TVO:n mukaan ydinsähkön hinta on 2 snt/kWh, kun pohjoismaisessa NordPool-sähköpörssissä yleinen sähkön hinta on noin 5 snt/kWh. Kansainvälisissä arvioissa ydinvoiman todellinen hinta olisi 4-5-kertainen, jos tuotannon riskit huomioitaisiin. Ydinvoiman riskien hinnan maksavat Suomen kansalaiset ja Suomen ympäristö, eivät energiayhtiöt. Saksassa ydinvoimalat ovat yhteisvastuussa 2,5 miljardiin euroon saakka. Suomen ydinvoimalat on saatettava samansuuruisen vastuun alaisiksi kuin Saksan. On tärkeää, että riskien kustannuksista niin suuri osa kuin mahdollista saataisiin katettua riskin aiheuttajilta itseltään ja mahdollisimman pieni osa jäisi yhteiskunnan kannettavaksi Energiayhtiöiden yhteisen korvausvastuun voisi hoitaa Öljysuojarahaston mallin mukaisesti. Öljysuojarahastoon toimijat maksavat öljyvahinkojen varalle öljysuojamaksua 1,50 euroa kuljetetulta öljytonnilta. Suomeen on perustettava ydinsuojarahasto, johon kaikki ydinenergiayhtiöt maksavat ydinsuojamaksua tuotettujen kilowattituntien mukaan. Maksua peritään myös ydinsähkön tuojilta. Rahastosta voidaan kattaa ydinvoiman aiheuttamia ympäristö- ja terveysvahinkoja sekä varautua ydinonnettomuuden kustannuksiin nykyistä paremmin. Maksu on säädettävä kilowattituntia kohti sen suuruiseksi, että rahasto karttuu riittävän nopeasti. Sopiva maksun suuruus voisi olla luokkaa 2 senttiä/kWh. Nykyisiltä neljältä Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalalta (yhteensä 22 TWh) 2 sentin maksu/kWh merkitsisi 440 miljoonan euron tuloa vuodessa. Kun mukaan laskee rakenteilla olevan viidennen voimalan (14 TWh), voisi ydinvoimayhtiöiltä kerätä ydinsuojarahastoon noin 720 miljoonaa euroa vuodessa. Tarvittava raha Suomen korvausvastuun nostamiseksi Saksan tasolle, 1,8 miljardiin euroon, voitaisiin siis kerätä 3-5 vuodessa.