Hyvä kansanedustaja,
Haluaisin tietää kantasi ydinvoimaan, jotta voin jatkossa harjoittaa demokratiaa ja tehdä äänestyspäätökseni itselleni rehellisesti. Minä välitän tulevistakin sukupolvista, yhtä lailla kuin menneistäkin. En halua jättää heille ydinjätteen kaltaista taakkaa.

Välitän myös omasta sukupolvestani ja puhtaasta ympäristöstä. Nuorten työllisyys on tärkeä asia ja heille voidaan luoda työpaikkoja uusiutuvia energiateknologioita kehittämällä. Innovaatioille täytyy antaa tilaa. Meidän on tarjottava vaihtoehtoja, eikä tukeutua ikiaikaisiin ratkaisuihin. "Kivikaudestakaan ei luovuttu siksi, että kivi loppui, vaan että keksittiin uusia tapoja".

Olen erittäin huolissani hallituksen esityksestä. Äänestättehän sitä vastaan? Ettekä anna rakentaa tyhmyyden muistomerkkiä meidän nuorten taakaksi?

Kiitos, että edustat meitä, kansan enemmistöä joka vastustaa lisäydinvoimaa.

Terveisin
Minna

Hei Sirkka-Liisa,
kirjoitan sinulle siinä toivossa että voisin osaltani vaikuttaa Suomen eduskunnan päätöksenteossa koskien lisäydinvoiman rakentamista. Kahta lisäydinvoimalaa ei saada mahtumaan Suomen sähkönkulutusennusteisiin ilman sähkönvientiä ja se tarkoittaa ydinjätteen tuottamista muiden maiden puolesta. Toivon että tiedostat ydinvoiman vaarallisuuden sekä kauaskantoiset riskit ja äänestät lisäydinvoimaa vastaan! Suomen lasten tulevaisuuden puolesta, EI uusia ydinvoimaloita!!!

Hyvä ministeri Anttila
Ydinvoiman lisärakentaminen tarkoittaa luopumista kestävän kehityksen periaatteista eli siitä että tulevat sukupolvet ( sekä luonto että ihmiset ) voisivat elää yhtä hyvin kuin me. Tosiasiassa meidänkin pitäisi vähentää omaa kulutustamme ja tässä mielessä aineellista hyvinvointiamme ja jakaa omastamme. Tulevaisuuden luonnonvarojen säästymisen kannalta luontoa kuluttava jatkuva uusi tavaroiden tuottaminen ja vaatimus bruttokansantuotteen noususta on tuhoisaa. Meidän ihmisten pitäisi vähentää kuluttamista ja keskittyä hitaampaan elämään, siihen että meillä olisi aikaa toisille ihmisille. Jatkuva kuluttamisen ideologia toisen maalmansodan jälkeen on vanhanaiakista ja tuhoisaa nykymaailmassa luonnolle ja lopulta meidän lapsillemme, kun ihmisten määrä on moninkertaistunut. Sen sijaan meidän pitäisi oppia jakamaan. Suosittelen luettavaksi World Wacth instituutin Maailman tila 2010 kirjaa, jossa käsitellään kuluttamista monipuolisesti eri puolilta. Brittuokansantuotteen nousun myötä 1970 luvun jälkeen ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt. JOs ammattiyhdistysliikkeet olisivat ulosmitanneet työtuottavuuden nousun aikana, me kaikki tekisimme nyt alle 30 tunnin työpäiviä. Liiallinen työhön sitoutuminen lisää kuluttamista, koska emme ehdi tehdä mitään itse. ( jos vielä joitain osaisimmekin ). Ydinvoiman lisärakentaminen on osa tätä jatkuvan bruttokansantuotteen nousun kesämätöntä ajattelua. Toivon, että ministerinä toisit tätä näkemystä esille kaikissa asioissa ydinvoimapäätös mukaan lukien. Terv Tiina Walldén, lastenneurologi

Arvoisa kansanedustaja Pekka Vilkuna.
Toivon, että maakuntamme säilyy tervellisenä paikkana asua ja että saisimme asuinalueiltamme puhdasta ydinsaasteetonta ravintoa, ruokaa läheltä.
Maanviljelijä on aina tehnyt töitä otsa hiessä. On mukavampi viljellä puhdasta maata. Jyväjusseilla ei useinkaan ole mahdollisuutta muuttaa muualle.
Terveisin Sirkka Kopisto

Kansanedustajien valistamiseksi

Tsernobylin ydinvoimaonnettomuus paljasti meille sen, että ydinvoiman tärkeimmät liittolaiset ovat ahneus, tietämättömyys, välinpitämättömyys ja valehtelu.
Nyt Suomen Eduskunnalle ollaan esittämässä suuruudenhullua ydinvoimahanketta lähivuosiksi edellisen suuruudenhullun hankkeen, Olkiluoto kolmosen lisäksi. Fenno-voiman, Outokumpu OY:n, Jyrki Kataisen ja Mauri Pekkarisen sekä ns. Elinkeinoelämän rahanahneiden hyväksikäyttäjien toimesta Suomeen tuodaan teknologiaa, jota ei ole testattu ennen missään päin maailmassa.
Ydinjätettä on tarkoitus toden teolla alkaa kaivaa kallioperään. Olemme alan pioneereja, toisin sanoen koekaniineja. Lisäksi hanke antaa signaalin muille maille ydinvoiman lisäämisen mahdollisuudesta. Tämä tarkoittaa myös huomattavaa onnettomuusriskien kasvattamista ja tulevan katastrofin jouduttamista jossakin päin maailmaa, eikä enää vähiten Suomessa.
Tsernobylistä on jälkeenpäin yritetty väittää, että uhrien lukumäärä olisi ollut vain joitakin kymmeniä. Tämä johtuu siitä, että tietoa pimitettiin ja vääristeltiin olan takaa (myös IAEA:n ja länsimaiden toimesta). Katastrofin todellisia uhrimääriä ei haluttu edes ajatella. Totuus oli liian raju katsottavaksi silmästä silmään. Tästä syystä esimerkiksi Euroopan syöpätapauksista ei ole olemassa kunnollisia tutkimuksia.
Reaktorin sydäntä sammuttaessa jouduttiin tekemään satoja ylilentoja helikopterein. Satoja lentäjiä ja sotilaita sairastui pysyvästi tai kuolettavasti säteilystä. Ne, jotka alkoivat heti oksennella, lähetettiin Moskovaan erityiselle säteilyhoitoklinikalle. Kun he pääsivät perille, ensi oireet (oksentelu ja ripuli) olivat jo lakanneet ja he naureskelivat hyväntuulisina. Hoitohenkilökunta kuitenkin tiesi, että nauruun ei ollut aihetta. Alkoi säteilysairauden toinen vaihe ja uhrien ihoon ilmestyi palovammoja, jotka syöpyivät luihin asti. Monet menehtyivät muutamassa päivässä.
Ydinvoimalan alueella työskenteli noin puoli miljoona silloisen Neuvostoliiton kansalaista jälkitöissä yli puolen vuoden aikana. Kaikki altistuivat suurille säteilyannoksille. Mm. voimalan katolta jouduttiin poistamaan kuolettavasti säteilevät grafiitin kappaleet ns. bioroboteilla. Aluksi oli kokeiltu tavallisia robotteja mutta niiden elektroniikka petti hyvin pian säteilyn vuoksi. Biorobotteja sen sijaan riitti – he kun olivat reservin sotilaita, jotka viettivät katolla muutamia sekunteja kerrallaan lapioiden ja nostellen säteileviä kappaleita. Kuolonuhreilta ja kroonisilta sairauksilta ei voitu välttyä, se tiedettiin jo etukäteen.
Ydinvoimalan maaperä ympäristössä on edelleen vaarallisen radioaktiivinen. Radioaktiivisuus leviää kasvistossa ja kulkeutuu edelleenkin eläimiin ja ihmisiin. Jälkisäteilyn vaikutuksista ihmisissä ei ole tutkimustietoja, sillä kunnollisia tutkimuksia ei ole haluttu tehdä. Näyttöä epämuodostumista ja lasten syövistä silti olisi tiedossa Urainassa ja Valko-Venäjällä.
Myös varsinainen suurkatastrofi oli lähellä. Reaktorin sydän uhkasi sulaa reaktorikammion lattian läpi ja reagoida alle muodostuneen sammutusveden aiheuttaman vesipatjan kanssa. Jos näin olisi tapahtunut, seurauksena olisi ollut megaluokan ydinräjähdys, joka olisi tappanut Kiovalaiset ja tehnyt myös Euroopasta asuinkelvottoman sadoiksi vuosiksi. Lisäksi ydinreaktorin sulanut sydän uhkasi pohjavesiä ja näin saastuttaa läheiset joet satojen kilometrien matkalta.
Jouduttiin uhraamaan palomiehiä ja tuhansia kaivosmiehiä ympäri Neuvostoliittoa ja kaivautumaan reaktorin alle, jonne valettiin paksu betonikerros suojaksi.
Lopuksi insinöörit ja arkkitehdit joutuivat rakentamaan reaktorin päälle "mausoleumin", joka suojelisi ympäristöä säteilyltä. Työ oli erittäin hankala, sillä reaktorin läheisyydessä ei voinut viettää pitkiä aikoja ilman, että olisi saanut kuolettavaa säteilyannosta.
Suomalaisen ydinvoimateollisuuden vasta-argumenttina olemme saaneet kuulla, että Tsernobylin kaltainen onnettomuus ei olisi mahdollinen täällä, sillä tekniikkamme on aivan toisenlainen. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö muunkinlainen kuin grafiittihidasteinen reaktorityyppi voisi olla yhtä lailla kohtalokas virheen sattuessa; Tsernobylissa onnettomuuden aiheutti käyttövirhe.
Viime vuosien keskustelu ilmastonmuutoksesta on aiheuttanut hysteerisen ydinvoiman lobbauksen. Ainakin Suomi ja Kiina ovat ottaneet siitä vaarin. Sen sijaan, että mietittäisiin sitä, kuinka saamme radikaalisti vähennettyä energian kulutusta, mietitään sitä, miten sen kulutus saataisiin sähköpainotteiseksi. Sen lisäksi saamme kuulla lumepuhetta energian säästöstä. Tulossa ovat sähköautot, vaikka paremminkin pitäisi investoida julkiseen liikenteeseen. Valtiovallan pitäisi kannustaa ihmisiä lyhyihin työmatkoihin. Totuus kuitenkin on se, että työmatkat pitenevät koko ajan, samoin kuin lomamatkat.
Ilmaston muutokseen liittyvän perussyyn, liiallisen energiankulutuksen, suhteen ei olla tekemässä mitään varteenotettavia päätöksiä. Lisäksi väitteet ydinvoiman puhtaudesta ovat paksua valhetta. Vihreät -puolue on kesytetty energialamppuin sekä mitättömin hakehömpötyksin. Näin ydinvoimahanke on saanut kaikessa rauhassa muhia heidänkin nenänsä alla.
Itse olen törmännyt 1990-luvulla eräässä teknisessä opistossa energiatekniikan opettajaan, joka opetti insinöörioppilaille, että Tsernobyl ei olisi aiheuttanut muuta kuin tarpeettomia abortteja Euroopassa. Tämä vannoutunut ja edesvastuuton ydinvoiman kannattaja oli todella näkemisen arvoinen. Jouduimmekin usein tarkistamaan hänen väittämiään fysiikan opettajaltamme. Toinen hänen lempilausahduksensa oli, että Hirohsiman atomipommi ei muka olisi aiheuttanut sikiöille mutaatioita. Kun yhteiskunnassamme vaikuttavat tällaiset opetuksen kynttilät, ei ole ihme se, että kansaedustajiemmekin näkemys ydinvoimasioissa on hatara ja epäuskottava.
Mielestäni olisi aika valistaa kansaedustajiamme ja järjestää heille kunnollinen tilaisuus tutustua siihen, minkälaisia päätöksiä he itseasiassa ovat nyt tekemässä.
Eräs TV-ohjelma, joka heidän pitäisi ehdottomasti nähdä on vuonna 2007 Ylellä esitetty Ulkolinjan dokumentti Taistelu Tsernobylistä. Ylen pitäisikin järjestää nopeasti uusinta tästä ohjelmasta ja samaan aikaan järjestettäisiin Eduskunnan täysistunto, jossa jokainen kansanedustaja seuraisi ohjelmaa, joka näytetään salissa video-tykillä. Se antaisi kunnollista perspektiiviä maamme päättäjille. Dokumentissa haastatellaan mm. Neuvostoliiton silloista johtajaa Mihail Gorbatsovia, IAEA:n Hans Blixiä sekä Tsernobylin ydinvoimalan läheisyydessä työskennelleitä ydinfyysikoita, tiedemiehiä, toimittajia, sotilaita ja siviilejä. Näyttävää kuvamateriaalia lapsiuhreista on myös luvassa.
Tämän jälkeen voitaisiin käydä varmasti antoisa mielipiteiden vaihto dokumentin pohjalta. Kyseessä kuitenkin on niin merkittävä kansallinen riskihanke, että jopa näin poikkeuksellinen käytäntö pitäisi toteuttaa.

Perustuuko lisæ ydinvoimaloitten rakentaminen Suomeen vain lyhyentæhtæimen taloudellisiin voittoihin yhdinvoimalla sæhkøn tuottajille? Næyttææ siltæ, ettei asiasta pæættæjillæ ole tarpeeksi tietoa ydinjætteitten pitkæaikaisesta vaarallisuudesta. Ei kai tarkoitus ole tuhota kaunista ja hedelmællistæ maatamme?! Mikæli ajattelee tyøllistæmistæ ja monipuolista energian tarpeen tyydyttæmistæ tulisi kehittææ monia vaihtoehtoja ja pitææ tæten maa omavaraisena eikæ ruveta prøystæilevææn riskileikkiin. Minæ olen ainakin jo oman ikæni aikana næhnyt monia sæteilyn aiheuttamia seuraamuksia ja haluaisin pysyæ kaukana vaarallisista læhteistæ.Tosin suomessa tulisi kehitææ tyøtæ ja tuottavia yrityksiæ oman maan kansalaisia varten. Ydinvoimaloitten rakentaminenhan ei tyøllistæ suomalaisia.Ei ole mitenkææn oikein, ettæ kaikki teollisuus luisuu pois suomalaisista kæsistæ ja samalla osaaminen katoaa.Kyllæ EU-sakin muut valtiot pitævæt kiinni kansallisesta lainsæædænnøstæ. Suomi ei pysty uudistusinnoltaan huolehtimaan edes omista kansalaisistaan vaan pitææ huolta enemmæn muualta tulleista. Mikæ on lain sovellutus?!Mielestæni ei ole oikein tehdæ Suomesta ydinjætteitten kaatopaikkaa, vaikkei nyt Suomella olekaan erityisesti mitææn luonnon rikkauksia, niin ei silti tarvitse tuhota maata jætteillæ.

Olen toiminut pian 30 vuotta pääasiassa lasten lääkärinä. Jo nyt tiedetään, että ydinsäteilyyn liittyy korkea riski saada puolustusjärjestelmää heikentävä sairaus kuten verisyöpä, imusuonijärjestelmän syövät jne. Jokainen tällainen lapsi on yksi liikaa.

Hei!
Ethän äänestä ydinvoiman puolesta!

1. Jos nyt lähdemme rakentamaan lisäydinvoimaa, teemme periaatepäätöksen laittaa valtavat voimavarat menneisyyden vaihtoehtoon. Se on väkisinkin pois uusien innovatiivisten vaihtoehtojen kehittämisestä. Suomi voisi potentiaalisesti olla yksi johtava maa uusien teknologioiden kehittelijöiden joukossa. Se työllistäisi, se toisi krediittiä mallemme tulevaisuudessa, se olisi kaikkien yhteiseksi hyväksi (myös kehittyvien maiden, jotka enenevässä määrin ovat ympäristöuhka). Haluaisin korkeasti koulutettuna henkilönä olla tällaisen teknologisesti innovatiivisen maan kansalainen. Olisi häpeällistä 10-15 vuoden päästä ottaa käyttöön voimalat, jotka ovat auttamattomasti menneisyyden vaihtoehto. Muut ovat siinä vaiheessa jo kaukana tulevaisuuden teknoligioiden kehittämisessä. Haetaan ja kehitellään NYT uusia, parempia, innovatiivisempia ratkaisuja.

2. Suomi tarvitsee päätökseen tutkijan otetta. Nyt keskustelu ja äänestäminen kuullostaa enemmänkin kehitysmaan hallituksien ja parlamenttien puuhastelulta, jossa päätöksiä tehdään ilman tietoa vaihtoehdoista. Tämä ei vastaa odotuksiani Suomen tavasta tehdä kauaskantoisia päätöksiä. Vaihtoehdot on ensin oltava täysin selvillä. Päätös rakentaa lisäydinvoimaa ei saa olla mielipidekysymys. Antakaa tutkijoiden ensin selvittää perinpohjin ne vaihtoehdot jotka meillä realistisesti ja potentiaalisesti on energiantuotantoon ja energian käytön tehostamiseen. Vasta sitten voidaan tehdä päätöksiä. Tutkija taustaisena henkilönä ihmettelen tätä äänestyksen ajankohtaa. Mitkä ovat ne konkreettiset vaihtoehdot joista Teidän olisi nyt valittava. Ette tiedä itsekään! Siksi sano nyt EI, jotta vaihtoehdot voidaan ensin selvittää ja meillä kaikilla (niin kansalaisilla kuin teillä meidän edustajillamme) on selvät visiot siitä mitä vaihtoehtoja meillä oikeasti on valittavina.

3. Ydinvoima ei ole koskaan 100% turvallista. Olisi hirvittävää ja järkyttävää, jos se pieni inhimillinen erehdys pääsisi tapahtumaan.

4. Ydinvoima on erittäin saastuttava energiantuotantomuoto koska se tuottaa vaarallista jätettä. Ei saastuteta tätä maapalloamme tieten tahtoen kun mitkäkin moukat. Olisi hienoa, jos voisimme profiloitua selkeästi sivistyneeksi maaksi, jota päättäjät ja asiantuntijat yhdessä luotsaavat niin ympäristön kuin sen asukkaidenkin kannalta aina vain parempiin vaihtoehtoihin.

Ystävällisin terveisin,
Eija Soini (FT, Kehitysmaantiede)

Jokainen vanhempi tietää miten loppumaton on pienen lapsen kiukuttelun määrä jotta hän saa haluamansa. Ja miten sietämätön on tuo voima. Se ettei anna periksi vaatii suurta rehellisyyttä itseään kohtaan pitää kiinni omasta viisaudestaan ja ajatella lapsen omaa etua.
Ydinvoimakysymyksen kanssa joutuu väistämättä punnitsemaan kaikenlaisia mittasuhteita. Jos verrataan sitä aikaa, jonka ihminen on kyennyt hyödyntämään atomienergiaa siihen, miten kauan jätteen sisältämä säteily tulee kestämään, on ero ihmisiän keston kannalta katsottuna käsityskyvyn ulkopuolella. Koska ydinvoimaa ei voi lopullisesti ymmärtää, se herättää meissä tunteita. Se tuntuu ensin pelottavalta, sitten jossain vaiheessa se muuttuu houkuttelevaksi suuren mahtinsa vuoksi. Sitä voi verrata johonkin sellaiseen tekoon, jonka tekee ensi kertaa ja josta tietää, että sen jälkeen mikään ei ole enää enää niinkuin ennen.
Todellisuudessa ydinvoima-asiassa mennään siis ”fiilispohjalta”. Ei ole ketään keneltä voisi kysyä varmaa ohjetta tulevaisuuden suhteen. Olisiko silti ollut hyvä kysyä kansan mielipidettä mittasuhteiltaan näin suuressa asiassa. On nimittäin niin, että vaikka ydinvoimakysymyksessä olisi mitä mieltä hyvänsä, täytyy lopullisen päätöksen kanssa elää.

Mikä on poliitikon rooli? Eikö sen pitäisi olla kansakuntaa ja lopulta koko ihmiskuntaa suojelevan inhimillisen itsetunnon ääni. Tiedemies tai myyntimies ei välttämättä aina kuuntele sisäistä hiljaista ääntään kaiken tohotuksensa keskellä, mutta poliitikolla pitäisi olla siihen aikaa. Ainakin siitä hänelle maksetaan, onhan hänen työnsä tehdä lopulliset päätökset.

Lobbaus on parlamentaarisessa yhteiskunnassa paras tapa vaikuttaa suuriin asioihin nopeasti. Jopa niin nopeasti, että sen lopullista vaikutusta ei ehdi aina edes huomata. Lobbaus on saatanan ihmiselle antama väline. Tuo sanahan kätkee selkeästi sisäänsä sen, että ajetaan jotakin asiaa omien tarkoitusperien mukaisesti mutta ei täysin rehellisin keinoin. Tällöin ohitetaan oma sisäinen viisaus ja annetaan pois oma tahto.
Rehellisyys kuulostaa nykyihmiselle joltain hyvin vanhanaikaiselta ja puisevalta. Siitä puuttuu jännitys koska se on liian suoraa ja itsestäänselvää. Mitä on todellinen rehellisyys? Se on rehellisyyttä itseään kohtaan. Se vaatii usein hetkellistä pysähtymistä ja oman hiljaisen äänen kuuntelemista.

Hiljainen viisaus ei tule esille huutamalla tai vaatimalla. Se on niin hauras, että se on ennemminkin hetkellinen tunne kuin koko ajan pintaan pyrkivä pakonomainen tarve. Kaiken kiireen ja hälyn keskellä se on kevyt tuulahdus, joka seuraavassa hetkessä on jo mennyt. Sen muistaa jälkeenpäin vain jos sitä tarkoituksellisesti kaikessa hiljaisuudessa muistelee. Niin kovin toivoisin että tätä suurta päätöstä tehdessään edustajat tuntisivat tuon kevyen tuulahduksen sen sijaan että päälimmäisenä olisi lobbauksen paine.

On ihmisen älyä kohtaan alentavaa olla niin lyhytnäköinen, että valitsee tässä vaiheessa selvästi puutteellisen keksinnön hyödyntämisen. Eikö meidän pitäisi uskoa tulevaisuuteen ja luottaa, että tiedemiehet tulevat jatkossa keksimään vieläkin paremman energian lähteen.
Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että tulevaisuudessa joku visionäärinen tiedemies keksii jonkin saasteettoman energiantuottamistavan. Kuinka turhauttavaa olisi siinä vaiheessa jatkaa kaiken siihen asti tuotetun ydinjätteen maahan kaivamista ja vartioimista. On jopa se vaara, että ydinsaasteesta ei kukaan ole enää kiinnostunut ja se joutuu vääriin käsiin. Ainakin se tulee viemään koko olemassaoloaikansa paljon rahaa ja työaikaa.
Ihmisen sotaisa luonne tulee tuskin ikinä häviämään. Näin ollen mitä enemmän maailmassa tuotetaan tällä hetkellä tuntemamme tehokkaimman aseen valmistamiseen vaadittavaa raaka-ainetta, sitä suurempi mahdollisuus sillä on joutua vääriin käsiin. Enkä nyt tarkoita, että suomalaiselle ydinjätteelle niin kävisi. Meillä on kuitenkin mahdollisuus toimia joko hyvänä tai huonona esimerkkinä ydinvoimakysymystä ratkoessamme. Jos tämän korkean teknologian ja viileän järjen edustama kansa valitsee hyvinvointinsa pyörittämiseen aseisiin käytettävää materiaalia, on sillä symbolista arvoa etenkin jonkin kehittyvän yhteiskuntajärjestelmän edustajien silmissä.

Vaikka en olekaan erityisen uskovainen, niin tässä vaiheessa kun ei itse enää voi asiaan muuten vaikuttaa, ei voi kuin rukoilla ja toivoa, että Te rakkaat edustajamme, käytätte sekä sydäntä että järkeä tässä kaikkien aikojen suurimmassa päätöksessänne.

t.Marko Aarnio , muusikko ja soitonopettaja