Arvoisa kansanedustaja
Kun ydinvoiman riskejä normaalikäytössä on arvioitu ja radioaktiivisen jätemateriaalin käsittelyä määritelty, on sitä puoltavassa propagandassa keskitytty ainoastaan kiinteän jätteen tuhatvuotiseen varastointiin, mutta vaiettu täysin reaktorissa syntyvästä radioaktiivisesta jätteestä kaasu- ja nes-temuodossa. Ihmisten pitäisi vihdoinkin saada tietää totuus siitä mihin se jäte joutuu ja mitä ydin-voimalassa todellisuudessa tapahtuu.
Kunnioittaen
Sven-Olof Jakobsson
Kokkola
Ydinjäteongelma
Meille on vakuutettu, että ydinvoimalaitosten ainoa radioaktiivinen jäte muodostuu kiinteästä ai-neksesta, jonka loppusijoituspaikka olisi peruskallio, mutta ydinvoimalaitosten käytön yhteydessä muodostuu samanaikaisesti myös radioaktiivisia ydinjätteitä kaasu- ja nestemuodossa. Nyt varmaan moni ihmettelee; mihinkä ne joutuvat?
Näistä asioista ei yleensä puhuta, koska radioaktiiviset kaasut, kuten esimerkiksi C-14 (C=hiili) ja krypton-85, levitetään ilmaan korkeiden piippujen kautta, ja nestemäinen ydinjäte Tritium-3 (ve-ty-3) mereen lauhdeveden mukana. Näin sanoo fysiikan tohtori Roland Kollert Bremenistä ja va-roittaa, että ilmakehän ja maapallon kaikkien vesien aktiviteetti lisääntyy sitä mukaan kuin uusia reaktoreita otetaan käyttöön.
Jo silloin kuin ydinvoimaan päädyttiin, tiedettiin, että radioaktiivista jätettä kaasu- ja nestemuo-dossa oli käytännössä mahdotonta ottaa talteen. Niinpä kaasumuotoinen jäte päätettiin päästää ulos ilmakehään ja nestemäinen jäte laskea mereen. Jäljelle jäi vain vaikeus julkistaa tämä yleisölle, mutta semanttisen temppuilun seurauksena ei kaasu- ja nestemuotoista jätettä luetakaan ydinjätteek-si, vaan ainoastaan kiinteä jäte, joten ne on yksinkertaisesti määritelty pois.
Tästä syystä on ydinreaktoria kuvaavista kaavioista – jopa vaativissa opetusmateriaaleissa – jä-tetty pois tämä ratkaiseva tosiasia, että savupiippu ja ilmameri ovat suorassa yhteydessä reaktorin ytimeen joka ”tuuletetaan” aivan samoin kuin kamiina savupiipullaan. Todellisuudessa päästetään siis kaasumuotoinen ydinjäte Krypton-85 ja ihmiselle vaarallisin nuklidi C-14 ulos savupiipusta. Savupiipun kautta päästettävä radioaktiivinen jäte on saattanut kulkea pitkän kanavan läpi reaktorista ilmamereen, jotta lyhytikäisimmät radioaktiiviset nuklidit ehtisivät menet-tää osan aktiviteetistään. Lisäksi voidaan esimerkiksi kanavaan sijoitetulla suodattimella pyydystää osan hiukkasista, mutta kaasu kulkeutuu esteettä ulos.
Krypton-85 jalokaasun epäillään lisäävän ilmameren ionisoitumista ja vaikuttavan prosesseihin valtamerien keskuksessa – alueella jossa sääjärjestelmät syntyvät. Tämän pitäisi myös ilmasto-paneeli IPCC:n ottaa huomioon. Tritiumpäästöt maailman meriin ovat suuria ja hyvin huolestutta-via, koska tietoa ei ole siitä mihin tritiumpäästöt tulevat johtamaan. Vety on keskeinen tekijä solu-jen toiminnassa ja Tritiumin lisäämisellä planeetan vesiin voi olla kaikelle maapallon elämälle kohtalokkaat seuraamukset. Turvallista saannin tasoa ei tunneta Tritiumille, jonka tiedetään aiheuttavan sikiövaurioita sekä syöpää ja mutaatioita. Sen aktiviteetti lisääntyy kaikissa maailman merissä, kuten myös esimerkiksi äidinmaidossa.
Kaikista tunnetuista ympäristösaasteista lisääntyvät ydinvoiman saasteet ylivoimaisesti eniten maapallolla. Kun esimerkiksi hiilidioksidi on lisääntynyt ilmakehässä 30 prosentilla teollisella aika-kaudella, on Krypton-85 kaasu lisääntynyt ehkä 10.000-kertaisesti toisen maailmansodan jälkeen ja voimakas lisääntyminen jatkuu. Samoin on Tritium-3 pitoisuus koko maailman vesissä kymmenker-taistunut 1900-luvun puolivälistä lähtien. Pahinta asiassa on, ettei juuri kukaan tunne näitä totuuk-sia.
On olemassa tutkimuksia jotka osoittavat, että C-14 päästöt tulevat aiheuttamaan syöpäkuolemia, mutta eivät ehkä meidän elinaikanamme, vaan sijoittuen sattumanvaraisesti 10.000 vuoden aikana tulevaisuudessa. Nämä odotettavissa olevat kuolemantapaukset eivät siis koske meitä, mutta emme voi paeta niitä vain selittämällä että tarvitsemme ydinsähköä nyt. Moraalisesti onkin arveluttavaa, että otamme hyödyn ydinvoimasta, mutta annamme tulevien sukupolvien vastata vahingoista. Läh-de: SSI (Ruotsin Säteilysuoja Instituutti) sekä KSU, Ydinvoimaturvallisuus ja Koulutus, Ruotsi.
Loppupäätelmä ydinvoimasta
Ydinvoiman kannattajien ja energia-alan asiantuntijoiden suunnitelmissa ei ole sijaa kestävälle ke-hitykselle, siis kehitykselle, joka ei aiheuta ongelmia tuleville sukupolville. Ydinvoimaihmiset nä-kevät mahdollisuuksia jopa plutoniumiin perustuvassa energiataloudessa, josta aiheutuisi todella mittavia ympäristöongelmia.
Vaikka lämpöenergian tuottaminen on saastuttavaa, on ydinenergian tuotanto todella saastutta-vaa ja vaarallista. Siitä ovat esimerkkeinä Tshernobylin ja Harrisburgin kaltaiset onnettomuudet, jotka tuntuvat jo pyyhkiytyneen ihmisten muistista, mutta vaikuttavat silti jatkuvasti jokapäiväiseen elämäämme.
Ainoa järkevä ratkaisu olisi kieltäytyä ydinvoimasta kokonaan. Se onnistuu siten, että ne tahot jotka haluavat ydinvoimatuotantoa jatkaa, myös sitoutuvat sellaisiin turvallisuustakuisiin, että he onnettomuuksien sattuessa korvaavat mahdollisten onnettomuuksien sattuessa kaikki terveys- ja omaisuushaitat täysimääräisesti. Nykyisen käytännön mukaan joutuvat kansalaiset itse vastaamaan niistä verolippunsa kautta.
Lopuksi ote Aleksej Jablokovin haastattelusta. Jablokov on biologi, Venäjän tiedeakatemian jä-sen ja Venäjän ympäristöpolitiikan keskuksen johtaja.
Jablokov: ”Meidän tulisi kieltäytyä siirtämästä tuleville sukupolville radioaktiivisista jätteistä ai-heutuvia ongelmia, jotka ovat peräisin nykyisten – joko ahneiden tai hallinnollisesti rajoittuneiden – ydinvoiman kannattajien toiminnasta.
Näyttää siltä, että heillä on oma moraalinsa, joka ei sovi yhteen yleisinhimillisen moraalin kans-sa. He pitävät hyvänä kaikkea, mikä palvelee ydinteollisuuden kehitystä, vaikka se vahingoittaisi heitä itseään tai heidän lähimmäisiään. He kannattavat ydinvoimaa, vaikka se uhkaisi kansallista ja koko maailmaan turvallisuutta – ja vaikka sen takia täytyisi valehdella julkisesti.”