Mitä tapahtuu Saksassa

Suomen esikuvana monessa toiminut Saksa valitsi ydinvoimasta luopumisen Fukushiman onnettomuuden jälkeen keväällä 2011 ja sulki välittömästi lähes puolet maassa toimineista reaktoreista pysyvästi. Tarkoittaako Saksan kuuluisa energiakäänne uudenlaista tapaa tuottaa sähköä vai onko se vain saksalaisten hiilivoimayhtiöiden ovela harhautus?
Saksalainen Baltic One -tuulipuisto. Greenpeace / Zenit / Paul Langrock.

Saksalainen Baltic One -tuulipuisto. Greenpeace / Zenit / Paul Langrock.

Saksan hallituksen julkilausuttuna tavoitteena on korvata kaikki ydinvoima ja osa hiilivoimasta vähäpäästöisemmällä maakaasulla ja uusiutuvilla energianlähteillä.

Ensimmäisenä ydinvoimasta luopumisen jälkeisenä vuonna 2012 uusiutuvan sähkön tuotanto lisääntyi yhteensä 13 Twh/a, eli karkeasti ottaen Olkiluoto 3:n mahdollisen tulevan vuosituotannon verran. Ydinvoiman käyttö väheni samalla 9 TWh, eli periaatteessa ydinvoiman lisäksi uusiutuvien lisäyksellä olisi ollut mahdollista korvata myös fossiilisia  polttoaineita.

Näin ei Saksassa kuitenkaan käynyt vaan sen sijaan rusko- ja kivihiilen käyttö lisääntyivät yhteensä 15 TWh samalla kun maakaasun käyttö väheni 13 TWh ja Saksan sähkön nettovienti kasvoi 17 TWh.

Kaiken kaikkiaan tilanne on siis varsin monimutkainen. Yli 80% hiilisähkön tuotannon kasvusta johtuu kaasulaitosten tuotannon vaihtamisesta hiileen, mikä puolestaan johtuu Yhdysvaltojen liuskekaasubuumin aiheuttamasta amerikkalaisen hiilen hinnan ja eurooppalaisten päästömarkkinoiden romahduksesta. Koska sähköverkkoon kuitenkin samaan aikaan tuli suuri määrä uuttaa uusiutuvaa sähköä, joka marginaalikustannusten mukaisesta myyntijärjestyksestä johtuen myydään ennen fossiilisia, käytännössä kaikki lisääntynyt hiilisähkön tuotanto vietiin ulkomaille.

Kaiken kaikkiaan Saksan tilanne osoittaa, että hiili- ja ydinvoimasta luopuminen on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista, mutta edellyttää voimakkaita tavoitteita sekä ilmastopäästöjen vähentämiselle että uusiutuvan energian lisäämiselle.