Ydinonnettomuudet

Kaupallisen ydinvoimatuotannon aikana vakavia ydinonnettomuuksia on tapahtunut keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Ydinvoimaloiden lisäksi onnettomuusriski koskee käytetyn polttoaineen välivarastoja sekä polttoaineen ja ydinjätteen kuljetuksia.
Saastunutta katumaisemaa Kawamatassa, Fukushimassa. Greenpeace / Robert Knoth.

Saastunutta katumaisemaa Kawamatassa, Fukushimassa. Greenpeace / Robert Knoth.

Ydinvoimaloiden käyttöluvat perustuvat laskelmiin, joissa yritetään ennakoida kaikki turvatoimenpiteiden jälkeen mahdolliset onnettomuustilanteet.  Käytännössä todennäköisyyslaskelmissa on mahdotonta ottaa huomioon eri tekijöiden, kuten suunnitteluvirheiden, rakennusaikaisten laiminlyöntien, tarkastuksissa huomaamatta jääneiden vikojen, luonnonilmiöiden, käyttöhenkilökunnan virheiden ja mahdollisesti jopa sabotaasin tai terrorismin, yhteisvaikutus.

Tästä johtuen onnettomuuksia sattuu ydinvoimaloissa huomattavasti enemmän kuin todennäköisyyspohjaisten riskiarvioiden mukaan pitäisi.

Uusien ydinvoimaloiden suunnittelussa on yleensä pyritty ottamaan jollain tapaa huomioon vanhoissa sattuneet onnettomuudet ja parantamaan turvallisuutta näiltä osin. Ainoa tällä hetkellä rakenteilla oleva, uusimmat vaatimukset huomioiva ydinvoimalaitosmalli on ranskalaisen valtionyhtiö Arevan European Pressurised Reactor eli EPR.

EPR:n suhteen ongelmana on ollut turvallisuusparannusten korkea hinta, jota on yritetty korvata säteilyttämällä ydinpolttoainetta aiempaa voimakkaammin korkeamman tehokkuuden saavuttamiseksi. Tämä nostaa mahdollisen onnettomuuden vaikutuksia. Lisäksi EPR -työmaalta Suomesta ja Ranskasta on löydetty useita viitteitä siitä, että laitoksen toimittaja on tinkinyt laadusta ja turvallisuudesta vähentääkseen kuluylityksiä.

Ydinonnettomuuden terveysvaikutukset

Ydinonnettomuudessa mahdollisesti ympäristöön levivävät aineet voivat olla haitallisia joko radioaktiivisuutensa tai kemiallisen toksisuutensa puolesta.

Radioaktiiviset aineet lähettävät ionisoivaa säteilyä ympäristöönsä. Ionisoiva säteily vaurioittaa kehon DNA-molekyylejä. Suurina annoksina ionisoiva säteily aiheuttaa suoria soluvaurioita ja voi lopulta johtaa säteilysairauteen ja kuolemaan. Pienempinä annoksina ionisoiva säteily saattaa aiheuttaa soluun vaurioita, jotka korjautuvat väärällä tavalla aiheuttaen syöpäsoluja ja vaurioita perimään.

Nykyisin yleisesti säteilysuojeluviranomaisten käytössä olevan teorian mukaan säteilyn määrän lisääntyminen nostaa riskiä kuolla syöpään suorassa suhteessa, eli mikä tahansa määrä säteilyä kohottaa syöpäriskiä. Joidenkin tutkimusten mukaan hyvin pienet säteilyannokset eivät kuitenkaan nosta riskiä suoran käyrän mukaan ja toisaalta joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi kilpirauhaseen kohdistuva säteily saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin lineaarisen teorian mukaan pitäisi.

Säteily jakautuu eri lajeihin, joista gamma-säteily läpäisee useimmat aineet lukuunottamatta paksuja ja tiiviitä kerroksia esimerkiksi lyijyä tai betonia. Alfa- ja beeta-säteily eivät läpäise yhtä hyvin aineita ja ovat siksi yleensä vaarallisia lähinnä, jos ne kulkeutuvat ihmisen elimistön sisälle hengitysilman, ruoan tai veden kautta.

Ydinonnettomuuksissa kuolee harvoin ihmisiä suuren säteilyaltistuksen aiheuttamaan säteilysairauteen. Sen sijaan onnettomuuksista levinneet radioaktiiviset aineet voivat aiheuttaa kohonneen säteilyaltistuksen pitkäksi aikaa laajoille alueille. Pahiten saastuneet alueet on evakuoitava ja niiden käyttö ihmisasutukseen tai elinkeinotoimintaan voi olla mahdotonta useamman sukupolven ajan.

Kemiallinen toksisuus tarkoittaa ydinonnettomuudessa levinneiden aineiden myrkyllisyyttä, joka ei liity suoraan niiden radioaktiivisuuteen. Sekä itse uraanipolttoaine että useat sen halkeamisessa syntyvät fissiotuotteet ovat jossain määrin kemiallisesti toksisia.

Kaiken kaikkiaan ydinonnettomuuksien suurin haitta on yleensä ympäristön pilaantuminen asumiskelvottomaksi hyvin pitkäksi aikaa (esimerkiksi sadoiksi vuosiksi) siten, että alueiden puhdistaminen on nykyteknologialla hankalaa tai mahdotonta.

Maailman vakavimmat ydinonnettomuudet

Tshernobilin reaktorin ympärille rakennettu sarkofagi. Greenpeace / Clive Shirley.

Tshernobylin reaktorin ympärille rakennettu sarkofagi. Greenpeace / Clive Shirley.

2011 – Fukushima Daiichi, Japani

Maanjäristys ja tsunami vaurioittivat Fukushima Daiichin ydinvoimalaa samaan aikaan kuin sen normaalit jäähdytysjärjestelmät lakkasivat toimimasta verkkovirran katkettua. Viisireaktorisen ydinvoimalan kolmessa käytössä olleessa reaktorissa tapahtui vetyräjähdys reaktorin paineastian vesitason laskettua niin alas että reaktoreiden polttoainesauvat paljastuivat.

Fukushima Daiichista pääsi suuri määrä radioaktiivisia aineita mereen ja ilmakehän kautta laskeumana jopa 80 km päähän laitoksesta.  Kukaan ei kuollut suoran säteilyaltistuksen vuoksi, mutta noin 160 000 ihmistä menetti kotinsa. Evakuointien yhteydessä tai muuten epäsuorasti onnettomuuden vuoksi oli 4.2.2012 kuollut Yomiuri Shimbun -lehden japanilaisille kunnille tekemän kyselyn mukaan yhteensä 573 ihmistä.

1999 – Tokaimura, Japani

Tokaimuran ydinpolttoaineen valmistuslaitoksen työntekijät sekoittivat turvallisuusohjeiden vastaisesti suuren määrän nestemäistä uraaniseosta käynnistäen vahingossa ketjureaktion ja vapauttaen korkea-aktiivisia fissiotuotteita ilmakehään. Kaksi työntekijää kuoli saamaansa säteilyannokseen ja yli 400 lähialueen asukasta altistui voimakkaalle säteilylle.

1986 – Tshernobyl, Neuvostoliitto

Turvajärjestelmien testaaminen Tshernobylin ydinvoimalan neljännessä reaktorissa johti reaktoriytimen sulamiseen ja höyryräjähdykseen, joka vapautti tuhoutuneen reaktoriytimen ilmakehään. Virallisten tilastojen mukaan 31 pelastustyöntekijää kuoli onnettomuuden jälkeisinä päivinä. Lisäksi radioaktiivinen laskeuma levisi ympäri Eurooppaa, mahdollisesti aiheuttaen terveysongelmia pidemmällä aikavälillä useissa maissa.

1979 – Harrisburg, Yhdysvallat

Tekniset ongelmat ja työntekijöiden virheet johtivat Three Mile Islandin ydinvoimalan toisen reaktorin osittaiseen sulamiseen. Radioaktiivisia aineita pääsi ilmakehään, kun sulaneen reaktorin painetta tasattiin päästämällä ilmaa ulos laitoksesta. Noin 3500 lasta ja raskaana olevaa naista evakuoitiin lähialueilta.

1957 – Mayak, Neuvostoliitto

Nestemäisen ydinjätteen tankin jäähdytys petti Mayakin jätteenkäsittelylaitoksella. Jäte syttyi tuleen ja räjähti, tuhoten samalla bunkkerin, jossa se sijaitsi. Laitokselta vapautui n. 70-80 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä lähiympäristöön. Neuvostoliitto onnistui salamaan onnettomuuden 1970-luvun puoliväliin saakka, eikä onnettomuuden tarkkoja vaikutuksia tiedetä. Mayakin lähialuetta pidetään edelleen eräänä maailman saastuneimmista paikoista ja n. 30 lähialueen kylien nimet pyyhittiin kartoista kokonaan onnettomuuden jälkeen.

1957 – Sellafield, Iso-Britannia

Windscalen ydinasekelpoisen plutoniumin tuotantoon tarkoitetussa reaktorissa sattui vakava tulipalo, joka jatkui tuntikausia vapauttaen radioaktiivisia aineita ilmakehään. Onnettomuuden aiheuttamaa laskeumaa havaittiin Sveitsissä asti.