Saastunutta katumaisemaa Kawamatassa, Fukushimassa. Greenpeace / Robert Knoth.

Ydinvoimaloiden käyttöluvat perustuvat laskelmiin, joissa yritetään ennakoida kaikki turvatoimenpiteiden jälkeen mahdolliset onnettomuustilanteet.  Käytännössä todennäköisyyslaskelmissa on mahdotonta ottaa huomioon eri tekijöiden, kuten suunnitteluvirheiden, rakennusaikaisten laiminlyöntien, tarkastuksissa huomaamatta jääneiden vikojen, luonnonilmiöiden, käyttöhenkilökunnan virheiden ja mahdollisesti jopa sabotaasin tai terrorismin, yhteisvaikutus.

Tästä johtuen onnettomuuksia sattuu ydinvoimaloissa huomattavasti enemmän kuin todennäköisyyspohjaisten riskiarvioiden mukaan pitäisi.

Uusien ydinvoimaloiden suunnittelussa on yleensä pyritty ottamaan jollain tapaa huomioon vanhoissa sattuneet onnettomuudet ja parantamaan turvallisuutta näiltä osin. Ainoa tällä hetkellä rakenteilla oleva, uusimmat vaatimukset huomioiva ydinvoimalaitosmalli on ranskalaisen valtionyhtiö Arevan European Pressurised Reactor eli EPR¹.

EPR:n suhteen ongelmana on ollut turvallisuusparannusten korkea hinta, jota on yritetty korvata säteilyttämällä ydinpolttoainetta aiempaa voimakkaammin korkeamman tehokkuuden saavuttamiseksi². Tämä nostaa mahdollisen onnettomuuden vaikutuksia. Lisäksi EPR -työmaalta Suomesta ja Ranskasta on löydetty useita viitteitä siitä, että laitoksen toimittaja on tinkinyt laadusta ja turvallisuudesta vähentääkseen kuluylityksiä³ ’⁴ ’⁵.

Ydinonnettomuuden terveysvaikutukset

Ydinonnettomuudessa mahdollisesti ympäristöön levivävät aineet voivat olla haitallisia joko radioaktiivisuutensa tai kemiallisen toksisuutensa puolesta.

Radioaktiiviset aineet lähettävät ionisoivaa säteilyä⁶ ympäristöönsä. Ionisoiva säteily vaurioittaa kehon DNA-molekyylejä⁷. Suurina annoksina ionisoiva säteily aiheuttaa suoria soluvaurioita ja voi lopulta johtaa säteilysairauteen ja kuolemaan. Pienempinä annoksina ionisoiva säteily saattaa aiheuttaa soluun vaurioita, jotka korjautuvat väärällä tavalla aiheuttaen syöpäsoluja ja vaurioita perimään⁸.

Nykyisin yleisesti säteilysuojeluviranomaisten käytössä olevan teorian mukaan säteilyn määrän lisääntyminen nostaa riskiä kuolla syöpään suorassa suhteessa, eli mikä tahansa määrä säteilyä kohottaa syöpäriskiä⁹ ’¹⁰. Joidenkin tutkimusten mukaan hyvin pienet säteilyannokset eivät kuitenkaan nosta riskiä suoran käyrän mukaan ja toisaalta joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi kilpirauhaseen kohdistuva säteily saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin lineaarisen teorian mukaan pitäisi.

Säteily jakautuu eri lajeihin¹¹, joista gamma-säteily läpäisee useimmat aineet lukuunottamatta paksuja ja tiiviitä kerroksia esimerkiksi lyijyä tai betonia. Alfa- ja beeta-säteily eivät läpäise yhtä hyvin aineita ja ovat siksi yleensä vaarallisia lähinnä, jos ne kulkeutuvat ihmisen elimistön sisälle hengitysilman, ruoan tai veden kautta.

Ydinonnettomuuksissa kuolee harvoin ihmisiä suuren säteilyaltistuksen aiheuttamaan säteilysairauteen¹². Sen sijaan onnettomuuksista levinneet radioaktiiviset aineet voivat aiheuttaa kohonneen säteilyaltistuksen pitkäksi aikaa laajoille alueille¹³ ’¹⁴ ’¹⁵. Pahiten saastuneet alueet on evakuoitava ja niiden käyttö ihmisasutukseen tai elinkeinotoimintaan voi olla mahdotonta useamman sukupolven ajan¹⁶ ’¹⁷ ’¹⁸.

Kemiallinen toksisuus tarkoittaa ydinonnettomuudessa levinneiden aineiden myrkyllisyyttä, joka ei liity suoraan niiden radioaktiivisuuteen. Sekä itse uraanipolttoaine että useat sen halkeamisessa syntyvät fissiotuotteet ovat jossain määrin kemiallisesti toksisia¹⁹.

Kaiken kaikkiaan ydinonnettomuuksien suurin haitta on yleensä ympäristön pilaantuminen asumiskelvottomaksi hyvin pitkäksi aikaa (esimerkiksi sadoiksi vuosiksi) siten, että alueiden puhdistaminen on nykyteknologialla hankalaa tai mahdotonta.

Maailman vakavimmat ydinonnettomuudet²⁰

Tshernobylin reaktorin ympärille rakennettu sarkofagi. Greenpeace / Clive Shirley.

2011 – Fukushima Daiichi, Japani

Maanjäristys ja tsunami vaurioittivat Fukushima Daiichin ydinvoimalaa samaan aikaan kuin sen normaalit jäähdytysjärjestelmät lakkasivat toimimasta verkkovirran katkettua²¹ ’²². Viisireaktorisen ydinvoimalan kolmessa käytössä olleessa reaktorissa tapahtui vetyräjähdys reaktorin paineastian vesitason laskettua niin alas että reaktoreiden polttoainesauvat paljastuivat.

Fukushima Daiichista pääsi suuri määrä radioaktiivisia aineita mereen ja ilmakehän kautta laskeumana jopa 80 km päähän laitoksesta.  Kukaan ei kuollut suoran säteilyaltistuksen vuoksi, mutta noin 160 000 ihmistä menetti kotinsa. Evakuointien yhteydessä tai muuten epäsuorasti onnettomuuden vuoksi on kuollut ainakin 1656 ihmistä²³.

1999 – Tokaimura, Japani

Tokaimuran ydinpolttoaineen valmistuslaitoksen työntekijät sekoittivat turvallisuusohjeiden vastaisesti suuren määrän nestemäistä uraaniseosta käynnistäen vahingossa ketjureaktion ja vapauttaen korkea-aktiivisia fissiotuotteita ilmakehään²⁴. Kaksi työntekijää kuoli saamaansa säteilyannokseen ja yli 400 lähialueen asukasta altistui voimakkaalle säteilylle²⁵.

1986 – Tshernobyl, Neuvostoliitto

Turvajärjestelmien testaaminen Tshernobylin ydinvoimalan neljännessä reaktorissa johti reaktoriytimen sulamiseen ja höyryräjähdykseen, joka vapautti tuhoutuneen reaktoriytimen ilmakehään²⁶. Virallisten tilastojen mukaan 31 pelastustyöntekijää kuoli onnettomuuden jälkeisinä päivinä. Lisäksi radioaktiivinen laskeuma levisi ympäri Eurooppaa, mahdollisesti aiheuttaen terveysongelmia pidemmällä aikavälillä useissa maissa²⁷ ’²⁸.

1979 – Harrisburg, Yhdysvallat

Tekniset ongelmat ja työntekijöiden virheet johtivat Three Mile Islandin ydinvoimalan toisen reaktorin osittaiseen sulamiseen²⁹. Radioaktiivisia aineita pääsi ilmakehään, kun sulaneen reaktorin painetta tasattiin päästämällä ilmaa ulos laitoksesta. Noin 3500 lasta ja raskaana olevaa naista evakuoitiin lähialueilta³⁰.

1957 – Mayak, Neuvostoliitto³¹ ’³²

Nestemäisen ydinjätteen tankin jäähdytys petti Mayakin jätteenkäsittelylaitoksella. Jäte syttyi tuleen ja räjähti, tuhoten samalla bunkkerin, jossa se sijaitsi. Laitokselta vapautui noin 70-80 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä lähiympäristöön. Neuvostoliitto onnistui salamaan onnettomuuden 1970-luvun puoliväliin saakka, eikä onnettomuuden tarkkoja vaikutuksia tiedetä. Mayakin lähialuetta pidetään edelleen eräänä maailman saastuneimmista paikoista ja noin 30 lähialueen kylien nimet pyyhittiin kartoista kokonaan onnettomuuden jälkeen.

1957 – Sellafield, Iso-Britannia

Windscalen ydinasekelpoisen plutoniumin tuotantoon tarkoitetussa reaktorissa sattui vakava tulipalo, joka jatkui tuntikausia vapauttaen radioaktiivisia aineita ilmakehään³³. Onnettomuuden aiheuttamaa laskeumaa havaittiin Sveitsissä asti³⁴. Myöhemmin laitoksen nimi imagosyistä muutettiin Windscalesta Sellafieldiksi³⁵.

1. AREVA. 2012. EPR™-faktasivu. Viitattu 13.8.2014 ↩

2. Brook, Barry. 2011. Gen 3 Nuclear Power Plants’ Minimal Fuel Use. The Energy Collective. Viitattu 2.9.2014. ↩

3. Helsingin Sanomat 31.1.10: Rakentajat kertovat Olkiluodon ongelmista. ↩

4. STUK. 2012. Olkiluoto 3:een liittyvät tutkinnat. Sivu päivitetty 28.9.2012 ↩

5. Yle 15.7.2014: Ranskassa murskakritiikkiä Arevan ydinvoimatoimista. ↩

6. STUK. Ionisoiva säteily. Sivu päivitetty 22.8.2014. ↩

7. STUK. Säteily ja syöpä. Sivu päivitetty 8.6.2009. ↩

8. ks. viite 6 ↩

9. STUK. Säteilyn terveysvaikutukset. Sivu päivitetty 20.8.2009 ↩

10. WHO. 2012. Ionizing radiation, health effects and protective measures. Fact sheet 371. ↩

11. STUK. Mitä säteily on? Sivu päivitetty 21.11.2012. ↩

12. STUK. Säteilyonnettomuuden vaikutukset. Sivu päivitetty 23.7.2014. ↩

13. Suomen Akatemia 29.8.2014: Tšernobylin ja Fukushiman ydinonnettomuudet hankaloittavat pikkunisäkkäiden elämää vielä pitkään. ↩

14. STUK. 2009. Radioaktiivinen laskeuma ja ravinto. [pdf] ↩

15. STUK. Tšernobyl-laskeuma. Sivu päivitetty 23.7.2014. ↩

16. The Guardian 12.11.2013: Fukushima residents may never go home, say Japanese officials. ↩

17. STUK. Evakuoinneilla ja tehostetulla elintarvikevalvonnalla vältettiin suuret säteilyannokset. Sivu päivitetty 17.5.2013. ↩

18. Potilaan lääkärilehti 25.8.2013: Fukushiman psykososiaaliset vaikutukset vasta selviämässä. ↩

19. Geologian tutkimuskeskus. Uraani – ydinvoiman energiametalli. Viitattu 12.8.2014 ↩

20. BBC 12.9.2011: Timeline: Nuclear plant accidents ↩

21. STUK. Fukushima Dai-ichi-ydinvoimalaitoksen onnettomuus. Sivu päivitetty 23.7.2014. ↩

22. World Nuclear Association. Fukushima Accident. Sivu päivitetty elokuussa 2014. ↩

23. Australia Network News 10.3. 2014: Thousands stage anti-nuclear rally in Tokyo ahead of Fukushima anniversary. ↩

24. World Nuclear Association. Tokaimura Criticality Accident 1999. Sivu päivitetty lokakuussa 2013. ↩

25. Unites States Nuclear Regulatory Commission. 2000. NRC Review of the Tokai-Mura Criticality Accident. [pdf] ↩

26. World Nuclear Association. Chernobyl Accident 1986. Sivu päivitetty huhtikuussa 2014. ↩

27. STUK. Tšernobyl-laskeuma. Sivu päivitetty 23.7.2014. ↩

28. IAEA. Frequently asked Chernobyl questions. Viitattu 12.8.2014 ↩

29. World Nuclear Association. Three Mile Island Accident. Sivu päivitetty tammikuussa 2012. ↩

30. Unites States Nuclear Regulatory Commission. 2013. Backgrounder on the Three Mile Island Accident. ↩

31. Norwegian Radiation Protection Authority. 2006. Review of the current status and operations at Mayak Production Association. Strålevern Rapport 19. [pdf] ↩

32. Soran, D. M. & Stillman, D. B. 1982. An Analysis of the Alleged Kyshtym Disaster. Los Alamos National Laboratory. [pdf] ↩

33. Wakeford, R. 2007. The Windscale reactor accident – 50 years on. Journal of Radiological Protection 27: 211–215. ↩

34. Spiegel 12.4.2011: Atomic Deserts: A Survey of the World’s Radioactive No-Go Zones. ↩

35. The Guardian 18.4.2007: From Windscale to Sellafield: a history of controversy. ↩