Ydinvoimalan käyttämä polttoaine valmistetaan uraanista, jota louhitaan eri puolilla maailmaa. Maailman suurimmat uraanintuottajat ovat järjestyksessä Kazakstan, Kanada, Australia ja Niger1. Uraania voidaan louhia avolouhoksissa, tunnelikaivoksissa tai liotusuuttolouhinnalla2.
Uraanikaivosten tuottamaa vaarallista jätettä on kahdenlaista:
– Kiveä ja hiekkaa, jotka varastoidaan usein korkeiksi kasoiksi. Jätekivi sisältää 85 % uraanimalmin radioaktiivisuudesta sekä raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä. Koska malmin uraanipitoisuus on usein pieni, yli 99 % malmin sisältämästä kiviaineksesta jää kaivosalueelle jätteenä3 ’4.
– Radioaktiivista lietettä, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla5.
Periaatteessa uraanikaivosten jätteiden pitäisi pysyä kaivostoimintaan varatulla suljetulla alueella. Käytännössä näin ei läheskään aina tapahdu.
Jäteaines voi joutua eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin6. Tätä kautta jäte voi vuotaa edelleen pohjavesiin. Käytettäessä avolouhintaa uraanipöly, voi levitä ympäristöön tuulen mukana kaivoksilta tai kuljetusten aikana7.
Uraanimalmia murskatessa vapautuu samalla radonkaasua, joka on myrkyllistä hengitettynä. Tämä saattaa muodostua ongelmaksi tunnelikaivosten ympäristössä, sillä kaivosten poistoilma voi sisältää suurehkoja määriä radonia8 ’9.
Liuosuuttokaivoksilla kallioperään pumpatusta happoliuoksesta osa jää kallioperään, jossa sen on todettu voivan pilata pohjavesiä vielä vuosikymmeniä kaivoksen sulkemisen jälkeen10.
Ydinvoimaloita omistavat yhtiöt eivät välttämättä itsekään tiedä erityisen tarkasti käyttämänsä uraanin alkuperää. Suomessa käytetty uraani on tehtyjen selvitysten ja lehtitietojen perusteella louhittu muun muassa Kanadassa, Venäjällä, Australiassa, Nigerissä ja Kazakstanissa11 ’12 ’13 ’14.
Uraanin pörssihinta melkein 20-kertaistui tammikuun 2001 ja kesäkuun 2007 välillä15. Tämä ja Suomen silloinen poikkeuksellisen löyhä kaivoslaki16 houkuttelivat useita kansainvälisiä kaivosyhtiöitä tekemään koekaivauksia Suomeen17 ’18. Tämän jälkeen hinta on kuitenkin romahtanut uudestaan19, eikä uraanintuotanto todennäköisesti olisi kannattavaa Suomessa.
Joissain suomalaisissa kaivoksissa uraani on kuitenkin sivutuote, jonka nousemista ylös maaperästä ei voi välttää. Näin on mm. Talvivaaran kaivoksella20, jolla on ollut lukuisia suuria jätevesivuotoja21 ’22 ’23 ’24 ’25 ’26 ’27 ’28 ’29 ’30 ’31. Talvivaaran tapauksessa uraania suuremman uhkan ympäristölle kuitenkin aiheuttavat erilaiset raskasmetallit ja kemikaalit.
Koska suomalaisen uraanintuotannon riskit ainakin toistaiseksi liittyvät pikemminkin kaivostoiminnan yleisiin ongelmiin kuin ydinvoimaan, niihin ei ole näillä sivuilla syvennetty tämän tarkemmin.
World Nuclear Association. 2014. World Uranium Mining Production. ↩
Geologian tutkimuskeskus. Malmista ydinpolttoaineeksi. Viitattu 12.8.2014 ↩
Diehl, P. 2011. Uranium Mining and Milling Wastes: An Introduction. World Information Service on Energy: WISE Uranium Project. Sivu päivitetty 18.5.2011 ↩
Fortum. Vuosikertomus 2013. Vastuullista polttoaineiden hankintaa. ↩
STUK. 2012. Uraani kaivostoiminnassa. [pdf] ↩
ks. viite 3 ↩
ks. viite 3 ↩
ks. viite 3 ↩
Geologian tutkimuskeskus. Uraanikaivokset. Viitattu 12.8.2014 ↩
Mudd, G. 1998. An Environmental Critique In Situ Leach Mining: The Case Against Uranium Solution Mining. Victoria University of Technology. A Research Report for Friends of the Earth (Fitzroy) with The Australian Conservation Foundation. [pdf] ↩
ks. viite 4 ↩
Eduskunta. Kirjallinen kysymys 569/1997 vp Suomessa käytettävän uraanin alkuperästä (Andersson, Janina /vihr) ↩
Finnwatch 27.8.2012: Lakkoaaltoja ja ympäristöongelmia Arevan kaivoksilla Nigerissä. ↩
Taloussanomat 10.9.2014: Suomen ydinvoima nojaa jo nyt Venäjään. ↩
UxC The Ux Consulting Company. Ux U3O8 Price – Full History. Viitattu 12.8.2014 ↩
Finlex. Säädökset alkuperäisinä. Kaivoslaki 503/1965. ↩
Helsingin Sanomat 18.1.2006: Ulkomaiset kaivosyhtiöt etsivät nyt uraania Suomen maaperästä. ↩
Yle 12.11.2012: Kaivosbuumi ei näytä laantumisen merkkejä. ↩
ks. viite 12 ↩
Yle 21.4.2010: Talvivaara haki lupaa uraanin talteenottoon Sotkamossa. ↩
Yle 18.3.2010: Talvivaarassa vuoto kipsisakka-altaassa. ↩
Yle 4.11.2012: Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaassa vuoto. ↩
Yle 7.11.2012: Talvivaaran vuoto jatkuu entisellään – vesistöjen tarkkailu laajenee. ↩
Yle 9.11.2012: Talvivaaran vuoto alkoi uudelleen. ↩
Yle 9.11.2012: STUK: Talvivaaran vesistöissä monikymmenkertaisia uraanipitoisuuksia. ↩
Yle 9.11.2012: Talvivaarassa on voinut vuotaa hurjasti nikkeliä. ↩
Yle 22.11.2012: Kainuun ELY-keskus: Talvivaaran hätäpato vuotaa. ↩
Yle 12.2.2013: Talvivaaran vesiongelmat luultua pahemmat. ↩
Yle 8.4.2013: Uusi vuoto Talvivaaran kipsisakka-altaassa. ↩
Yle 8.4.2013: Talvivaaran vuoto jo neljännesmiljoona kuutiometriä. ↩
Yle 9.4.2013: Talvivaaran riskitaso on edelleen korkea. ↩