Uraanin louhinta

Kaikki kaivostoiminta on jossain määrin tuhoisaa ympäristön kannalta. Uraaninlouhinnan erityisongelmat johtuvat siitä, että luonnonuraani on jossain määrin radioaktiivista ja myrkyllistä sellaisenaan. Lisäksi uraania yleensä rikastetaan jo kaivosalueella, jolloin alueelle jää erittäin suuri määrä saastunutta mutaa ja vettä.

Ydinvoimalan käyttämä polttoaine valmistetaan uraanista, jota louhitaan eri puolilla maailmaa. Maailman suurimmat uraanintuottajat ovat järjestyksessä Kazakstan, Kanada, Australia ja Niger. Uraania voidaan louhia avolouhoksissa, tunnelikaivoksissa tai liotusuuttolouhinnalla.

Uraaninlouhinnan ympäristöriskit

Uraanikaivosten tuottamaa vaarallista jätettä on kahdenlaista:

- Kiveä ja hiekkaa, jotka varastoidaan usein korkeiksi kasoiksi. Jätekivi sisältää 85% uraanimalmin radioaktiivisuudesta sekä raskasmetalleja kuten arsenikkia, kadmiumia ja lyijyä. Koska malmin uraanipitoisuus on usein pieni, yli 99% malmin sisältämästä kiviaineksesta jää kaivosalueelle jätteenä.

- Radioaktiivista lietettä, joka syntyy, kun uraani erotetaan kiviaineksesta rikkihapolla.

Uraanin avolouhos Nigerissä. Greenpeace / Philipe Reynares.

Uraanin avolouhos Nigerissä. Greenpeace / Philipe Reynares.

Periaatteessa uraanikaivosten jätteiden pitäisi pysyä kaivostoimintaan varatulla suljetulla alueella. Käytännössä näin ei läheskään aina tapahdu.

Jäteaines voi joutua eroosion tai sadeveden myötä vesistöihin. Tätä kautta jäte voi vuotaa edelleen pohjavesiin. Käytettäessä avolouhintaa uraanipöly, voi levitä ympäristöön tuulen mukana kaivoksilta tai kuljetusten aikana.

Uraanimalmia murskatessa vapautuu samalla radonkaasua, joka on myrkyllistä hengitettynä. Tämä saattaa muodostua ongelmaksi tunnelikaivosten ympäristössä, sillä kaivosten poistoilma voi sisältää suurehkoja määriä radonia.

Liuosuuttokaivoksilla kallioperään pumpatusta happoliuoksesta osa jää kallioperään, jossa sen on todettu voivan pilata pohjavesiä vielä vuosikymmeniä kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Ydinvoimaloita omistavat yhtiöt eivät välttämättä itsekään tiedä erityisen tarkasti käyttämänsä uraanin alkuperää. Suomessa käytetty uraani on tehtyjen selvitysten perusteella louhittu mm. Kanadassa, Venäjällä, Australiassa ja Nigerissä.

Uraaninlouhinta Suomessa

Uraanin pörssihinta melkein 20-kertaistui tammikuun 2001 ja kesäkuun 2007 välillä. Tämä ja Suomen silloinen poikkeuksellisen löyhä kaivoslaki houkuttelivat useita kansainvälisiä kaivosyhtiöitä tekemään koekaivauksia Suomeen. Tämän jälkeen hinta on kuitenkin romahtanut uudestaan, eikä uraanintuotanto todennäköisesti olisi kannattavaa Suomessa.

Joissain suomalaisissa kaivoksissa uraani on kuitenkin sivutuote, jonka nousemista ylös maaperästä ei voi välttää. Näin on mm. Talvivaaran kaivoksella, jolla on ollut lukuisia suuria jätevesivuotoja. Talvivaaran tapauksessa uraania suuremman uhkan ympäristölle kuitenkin aiheuttavat erilaiset raskasmetallit ja kemikaalit.

Koska suomalaisen uraanintuotannon riskit ainakin toistaiseksi liittyvät pikemminkin kaivostoiminnan yleisiin ongelmiin kuin ydinvoimaan, niihin ei ole näillä sivuilla syvennetty tämän tarkemmin.