Ydinjäte

Ydinjäte kuuluu vaarallisimpiin ihmiskunnan tuottamiin materiaaleihin. Se sisältää useita radioaktiivisia ja elimistöön kertyviä aineita, kuten plutoniumia. Suomessa syntyy 70 tonnia ydinjätettä joka vuosi. Jos Olkiluoto 3 valmistuu ja kesällä 2010 periaatepäätöksen saaneet reaktorit rakennetaan, Suomesta tulee ylivoimaisesti maailman suurin ydinjätteen tuottaja asukasta kohden.

Ydinjätteen kuljetus Ranskassa.Osa korkea-aktiivisen ydinjätteen sisältämistä terveyden tai ympäristön kannalta haitallisista aineista hajoaa erittäin hitaasti. Esimerkiksi elimistöön vuosikymmeniksi kertyvän radioaktiviisen ja myrkyllisen plutonium-239:n puoliintumisaika on 24 000 vuotta1. Sadassa vuodessa ydinjätteen sisältämän plutoniumin määrä alenee siis vain 0,3 prosenttia. Kilpirauhaseen kertyvän jodi-129:n puoliintumisaika puolestaan on 16 miljoonaa vuotta2, eli sen määrä jätteessä vähenee 0,003 prosenttia sadassa vuodessa. Jotta ydinjäte olisi yhtä vaarallista kuin luonnonuraani, se  täytyisi kyetä eristämään elävästä luonnosta vähintään 100 000 vuodeksi, eli ihmisten kannalta käytännössä ikuisesti. Tämänkään jälkeen jäte ei ole täysin vaaratonta3.

Suomessa suunnitellaan korkea-aktiivisen ydinjätteen hautaamista maan alle Eurajoelle Olkiluodon ydinvoimalan viereen4. Eurajoelle on tarkoitus haudata lähes 10 000 tonnia korkea-aktiivista ydinjätettä5. Määrää voi verrata siihen, että jos maitotölkillinen ydinjätettä sekoitettaisiin Suomen suurimman järven Päijänteen vesimäärään6, koko järven vesi luokiteltaisiin nykyisillä raja-arvoilla juomakelvottomaksi.

Suomen ydinjätteen loppusijoitushanke on kopio Ruotsista, jossa teknologiaa on kehitetty 1970-luvulta lähtien. Ruotsin hanke on maailman pisimmälle viety, mutta sen käyttökelpoisuus on vielä epävarmaa, sillä hankkeessa on erilaisia teknisiä pitkäaikaisturvallisuuteen liittyviä ongelmia7. Suomessa teknologia on viety rakennuslupavaiheeseen8. Ratkaisuja hankkeen toteuttamisesta tehdään nykyisen aikataulun mukaan vuoden 2014 lopussa. Mikäli konseptin aukot saadaan tilkityiksi, ydinjätteen loppusijoitus voisi Suomessa alkaa 2020-luvun aikana.

Oman lisähaasteensa luo se, että kaikki ydinjäte ei ole luonteeltaan samanlaista. Mitä enemmän energiaa uraanipolttoaineesta vapautetaan, sitä radioaktiivisemmaksi polttoaine muuttuu ja sitä helpommin vapautuvassa muodossa radioaktiiviset aineet ovat. Esimerkiksi Olkiluotoon rakenteilla oleva EPR-reaktori on suunniteltu käyttämään ydinpolttoainetta entistä intensiivisemmin eli vapauttamaan uraanipolttoaineesta yhä enemmän energiaa. Lopputuloksena reaktorin tuottama ”superydinjäte” olisi seitsemän kertaa vaarallisempaa kuin vanhempien reaktorien.

Maan alle piilottamisen lisäksi erilaisia muita loppusijoitusratkaisuja9 tutkitaan eri maissa, mutta yleisesti suunnitelmat eivät ole edes yhtä yksityiskohtaisella tasolla kuin ruotsalaissuomalaisessa mallissa. Joissain maissa on tarkasteltu mahdollisuutta prosessoida jätettä teollisesti niin, että osa siitä voitaisiin käyttää uudelleen ydinopolttoaineena. Toistaiseksi kokeilut eivät kuitenkaan ole onnistuneet synnyttämään prosessia, joka olisi taloudellisesti kannattava tai vähentäisi jäljelle jäävän ydinjätteen määrää oleellisesti.


  1. Energiateollisuus ry. 2006. Hyvä tietää uraanista. Viitattu 13.8.2014 

  2. Unites States Environmental Protection Agency. Iodine. How do iodine-129 and iodine-131 change in the environment? Viitattu 13.8.2014 

  3. STUK. Mitä on säteily? Mikä on loppusijoitettavan korkea-aktiivisen ydinjätteen puoliintumisaika? Paljonko se säteilee ja milloin loppusijoitettu jäte ei ole enää ihmiselle haitallista? Viitattu 13.8.2014 

  4. STUK. Ydinjätteiden loppusijoitus Suomessa. Sivu päivitetty 30.5.2014 

  5. Posiva Oy. 2012. Rakentamislupahakemus. [pdf] 

  6. Suomen ympäristökeskus. JärviWiki: PäijänneViitattu 13.8.2014 

  7. Yle 18.12.2012: Ydinjätteen loppusijoitus ajautumassa vaikeuksiin

  8. STUK. 2014. Ydinjätteiden loppusijoitus Suomessa

  9. STUK. Korkea-aktiivisten jätteiden huoltovaihtoehdot. Sivu päivitetty 10.1.2013