Ydinvoima ja ilmasto

Ydinvoima on yksi tavoista, joilla sähköä on mahdollista tuottaa ilman ilmastopäästöjä. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tavoitteena on ollut korvata osa fossiilisista polttoaineista lisäämällä ydinvoiman tuotantoa. IEA:n skenaario edellyttäisi yli 200 Olkiluoto 3 -kokoisen reaktorin avaamista vuoteen 2035 mennessä.
Yunfengin ydinvoimala Kiinassa. Greenpeace / Simon Lim.

Yunfengin hiilivoimala Kiinassa. Greenpeace / Simon Lim.

Kaikki energiantuotanto tuottaa jonkin verran hiilidioksidipäästöjä. Tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla tuotetun sähkön päästöt ovat kuitenkin niin paljon vähäisempiä kuin fossiilisten polttoaineiden päästöt, että niitä kutsutaan yleisesti päästöttömiksi energiantuotantomuodoiksi. Voisiko ydinvoimaa siis käyttää ilmastokriisin ratkaisemiseen?

Kunnianhimoisimmat tavoitteet ilmastohaasteen ratkaisemisesta löytyvät energiateollisuuden kansainväliseltä etujärjestetöltä IEA:lta. IEA:n skenaariossa vuosien 2012-2035 aikana uudesta sähköntuotantokapasiteetista 50% olisi tuulivoimaa tai maakaasua, 15% hiilivoimaa, 15% vesivoimaa ja 15% ydinvoimaa. Ydinvoiman suhteen tavoite kuulostaa maltilliselta, mutta se vaatisi silti yli 200 Olkiluoto 3:n kokoisen ydinvoimalan rakentamista 23 vuodessa.

Tavoitteseen saattaisi olla mahdollista päästä ydinvoiman voimakkaalla taloudellisella tukemisella. Näin nopea kapasiteetin lisärakentaminen voisi kuitenkin johtaa monella tavoin hallitsemattomaan tilanteeseen.

1. Uusia reaktoreita nopeammin

2000-luvulla ydinreaktoreita on otettu käyttöön 0-7 vuodessa. Tällä hetkellä reaktoreita on rakenteilla 59, joista suurin osa on merkittävästi pienempiä kuin Olkiluoto 3. Näin ollen uusia hankkeita tarvittaisiin vähintään 150. Ydinvoimalan tyypillinen rakennusaika on viime vuosina ollut vuosikymmenen luokkaa, mutta vaikka tämä saataisiin puolitettua, ensimmäiset nyt aloitetut voimalat olisivat valmiina vuonna 2018. Tällä tahdilla voimaloita pitäisi saada pystyyn noin kymmenen vuodessa joka vuosi vuosien 2018-2035 välillä, jotta tavoitteeseen päästäisiin.

Rakennusaikojen leikkaaminen ja tuotantoketjun nopea kasvattaminen saattaisivat johtaa lisääntyneisiin ongelmiin laitosten rakennustöiden aikana.

2. Lisää ydinjätettä

Suuri määrä uusia ydinvoimaloita tarkoittaisi käytännössä, että ydinjäte olisi pakko pystyä jälleenkäsittelemään, sillä vanhojen voimaloiden jätteiden lisäksi tulevaa uutta jätettä olisi erittäin hankala tai mahdoton mahduttaa loppusijoituslaitoksiin. Tällä hetkellä uudelleenkäsittelyteknologiaa ei kuitenkaan ole olemassa, joten hankkeet pitäisi käynnistää tietämättä, mitä ydinjätteelle tehdään.

3. Uusia ydinvoimamaita

Jos ydinvoimaa aiotaan tosissaan käyttää ilmastonmuutoksen torjumiseen, sitä pitää rakentaa maihin, joissa sähkön kulutus kasvaa nopeasti. Maailman energiajärjestön IEA:n laskelmissa puolet ydinvoimaloista rakennettaisiin nopeasti kehittyviin maihin.

Monissa kehittyvissä maissa turvallisuuskulttuuri on heikompi kuin vakiintuneissa ydinvoimamaissa ja osa maista on myös poliittisesti epävakaampia. Lisäksi ilmastonmuutos tuo mukanaan myös uusia uhkakuvia ydinvoimaloille. Äärimmäisten sääilmiöiden voimistuminen, helleaallot, puute vedestä ja merenpinnan nousu voivat aiheuttaa uusia riskejä.

Ydinvoiman käyttö edellyttää yhteiskunnan vakautta erittäin pitkällä aikavälillä. Mitä useammassa maassa ydinvoimalat toimivat, sitä vaikeampi tätä on käytännössä taata.

4. Suuremmalla joukolla maita olisi mahdollisuus kehittää ydinase

Kasvavalla joukolla maita ja organisaatioita on mahdollisuus hankkia ydinaseita ja niihin tarvittavia materiaaleja. Esimerkiksi Kiina, Etelä-Afrikka, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea ovat onnistuneet hankkimaan ydinaseen siviiliydinvoimaohjelman varjolla.

5. Lisää uraanikaivoksia

Vain osa maailmassa käytetystä ydinpolttoaineesta tulee kaivoksista – loppu on peräisin ydinaseiden hävittämisestä, olemassa olevista varastoista sekä pienemmässä määrin käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelystä. Suurin osa näistä varastoista ehtyy ennen vuotta 2030, mikä tarkoittaa että uraanikaivosten, malminrikastamojen ja uraanin väkevöintilaitosten määrää täytyy kasvattaa, mikäli ydinvoimaloita on tarkoitus rakentaa lisää.

Koska ydinvoimaa on käytetty aiemmin suhteellisen vähän, uraanin kysynnän kasvu johtaa herkästi hinnan voimakkaaseen nousuun. Esimerkiksi vuosina 2003-2007 uraanin hinta 13-kertaistui, tosin laski jälleen lähelle vanhaa tasoaan talouskriisin ja Fukushiman onnettomuuden pysäytettyä suuren osan uusista ydinvoimahankkeista. Uraanin kysynnän kasvu loisi tarpeen avata uusia uraanikaivoksia eri puolilla maailmaa.