Väärin. Suomi tuo Venäjältä mm. uraania, hiiltä, maakaasua, öljyä ja sähköä. Hiiltä ja maakaasua käytetään sähköntuotannon lisäksi asuntojen lämmitykseen ja teollisuusprosesseihin, ja öljyä liikennepolttoaineisiin, joita mitään ei voida korvata ydinvoimalla. Sähköä taas tuodaan silloin, kun sitä on saatavilla halvemmalla kuin kotimaista sähköä. Lisäksi osa Suomen ydinteknologiasta ja ydinvoimaloiden uraanipolttoaineesta tuodaan Venäjältä.

Väärin. 90% Suomen päästöistä syntyy muilla sektoreilla kuin erillisessä sähköntuotannossa, eikä niihin voida vaikuttaa ydinvoimalla. Ydinvoiman lisärakentaminen on suhteessa hidas tapa vähentää kymmenystä Suomen päästöistä.

Väärin. Ydinvoimaloiden tarvitseman polttoaineen louhiminen ja jalostaminen polttoaineeksi tuottaa erittäin suuren määrän myrkyllistä ja osin radioaktiivista jätettä. Käytetty ydinpolttoaine ja muu ydinvoimaloissa muodostuva korkea-aktiivinen jäte säilyy vaarallisena vähintään satatuhatta vuotta, eikä sille ole toistaiseksi toimivaksi todettua loppusijoitus- tai jälleenkäsittelyratkaisua.

Ydinvoimaonnetomuuden riski ja vaikutukset on arvioitu häviävän pieneksi perustuen laskentaan, jossa ennakoidaan erilaisia riskejä ja pyritään varautumaan niihin mahdollisimman hyvin. Kaikkien riskien arviointi on kuitenkin käytännössä mahdotonta, ja vakavia onnettomuuksia sattuu paljon useammin kuin arvioiden mukaan pitäisi.

Ydinjäte sisältää eräitä haitallisimmista aineista, joita ihmiskunta on tuottanut. Näistä esimerkiksi plutoniumin puoliintumisaika on 24 000 vuotta, joten sadassa vuodessa ydinjätteen sisältämän plutoniumin määrä alenee vain 0,3%. Suomalaisten standardien mukaan jäte täytyisi kyetä eristämään elävästä luonnosta vähintään sadan tuhannen vuoden ajaksi, jolloin sen säteilytason pitäisi olla sama kuin luonnonuraanilla. Peruskalliossa virtaa pieniä määriä pohjavettä, jonka mukana jäte voi kulkeutua pohjaveteen tai mereen. Ydinjäte täytyy eristää vedestä erilaisilla tavoilla. Tällä hetkellä sata tuhatta vuotta kestävää ratkaisua ei ole olemassa, eikä sen syntyminen ole varmaa. Mikäli ydinjätehauta vuotaa, jätteen onkiminen takaisin maan pinnalle on erittäin hankalaa.

Maailman nykyisen ydinvoimakapasiteetin kaksinkertaistaminen vähentäisi ilmastopäästöjä 3-4%. Samaan aikaan se kasvattaisi räjähdysmäisesti ydinaseiden, ydinjätteen, uraanikaivosten, jälleenkäsittelyn ja ydinmateriaalien kuljetusten riskejä. Energiankäytön tehostaminen ja erilaiset uusiutuvat energianlähteet ovat merkittävästi nopeampia ja riskittömämpiä keinoja vähentää päästöjä globaalisti.

Keskeisin kysymys Suomen energiapolitiikassa ei liity energian tuottamiseen vaan sen käytön tehokkuuteen. Energian käyttöä voidaan tehostaa tuntuvasti mm. rakentamalla kaikki uudet talot mahdollisimman vähän energiaa kuluttaviksi ja korjaamalla vanhoja, uudistamalla teollisuusprosesseja tehokkaammiksi ja pakottamalla kaikki sähkölaitteet parhaaseen energialuokkaan. Näillä toimilla voidaan vuoteen 2025 mennessä säästää parin ydinvoimalan verran sähköä. Yhdessä energiatehokkuustoimien kanssa uusiutuvat energialähteet riittävät hyvin Suomen tarpeisiin.

Ydinvoimaa on esitetty välttämättömäksi sähkön lähteeksi, koska se tuottaa tasaisesti saman määrän sähköä kaikkina hetkinä siinä missä esimerkiksi tuulivoiman tuotanto riippuu sääolosuhteista. Tämä tilanne ei ole uusi. Sähkön kysyntä ja tuotanto ovat aina vaihdelleet rajusti: sähkön kulutus riippuu teollisuuden kysyntätilanteesta, säästä, lomista, television ohjelmatarjonnasta... Lisäksi jokin voimala on käytännössä aina pois käytöstä vian tai huoltoseisokin takia. Sähköntuotannon täytyy kyetä vastaamaan tähän vaihteluun lähes välittömästi ja sähkömarkkinat ovat kehittyneet juuri sitä varten. VTT:n selvityksen mukaan esimerkiksi 4 GW tuulivoimaa aiheuttaisi melko mitättömän 160 MW säätövoiman tarpeen. Suuri määrä vaihtelevatehoista tuotantoa ja ydinvoimaa ei kuitenkaan voi mahtua samaan verkkoon, koska ydinvoimaa ei ole mahdollista skaalata tarjontatilanteen muuttuessa. Ydinvoima siis tarvitsee kumppanikseen muita tasatehoisia sähköntuotantomuotoja, kuten hiilivoimaa.

Ydin- ja hiilivoima tuottavat molemmat tasatehoista perusvoimaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat keskinäisiä vaihtoehtoja, joista toinen on pakko valita. Euroopassa energiamarkkinat ovat kehittyneet yhä voimakkaammin suuntaan, jossa perusvoima korvataan vaihtelevatehoisilla uusiutuvilla ja tasataan tarpeeseen vastaavaksi maakaasulla.

Tämä väite perustuu Scientific Americanin vuonna 2007 julkaiseman artikkelin otsikkoon. Ydinvoiman ja hiilivoiman vaarallisuuden vertailu on sinällään turhaa – molemmista on mahdollista päästä eroon samaan aikaan. Tämä netissä kiertävä väite perustuu kuitenkin väärinymmärrykseen. Hiilenpolton tuhkan radioaktiivisuus on noin 2000 Bq/kg. Hiilen energiasisältö on noin 7 kWh/kg. Poltossa syntyvän jätteen radioaktiivisuus on siis noin 700 Bq tuotettua kilowattituntia sähköä (kWhe) kohden. Tästä radioaktiivisuudesta vapautuu ympäristöön noin prosentti eli 7 Bq/kWhe. Ydinjätteen radioaktiivisuus on vuosi reaktorista poiston jälkeen noin sata biljoonaa (100 000 000 000 000) Bq/kg ja sadan vuoden kuluttua noin kaksi biljoonaa (2 000 000 000 000) Bq/kg. Energiansaanto on noin yksi GWh/kg. Jätteen radioaktiivisuus on siis noin 30 miljoonaa Bq/kWhe vuoden kuluttua ja 0,5 miljoonaa Bq/kWhe sadan vuoden kuluttua. Näin olleen voidaan todeta, että ydinjäte on tuotettua kilowattituntia kohden 40 000 kertaa niin radioaktiivista kuin hiilivoimalan tuhka. Jäte on onneksi kuitenkin huomattavasti helpompi pitää hallinnassa, jolloin päästöt ympäristöön eivät ole lähellekään vastaavat. Esimerkiksi Loviisan ydinreaktorien radioaktiiviset päästöt ilmaan ovat noin 2 TBq vuodessa, mikä vastaa 250 Bq/kWhe eli vain muutaman kymmenen kertaa hiilivoimalan päästöjä.

Ydinjätteen gamma-säteily vähenee merkittävästi ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Jätteen kemiallinen myrkyllisyys ja sisältämien aineiden muut säteilylajit sen sijaan eivät vähene läheskään yhtä nopeasti, minkä vuoksi jäte on eristettävä maapallon pintavyöhykkeestä huomattavasti pidemmäksi aikaa.